Port Macquarie, Newcastle ja Blue Mountains!

7.1
Aamulla lähdimme jälleen jatkamaan yöpaikasta eteenpäin ja poikkesimme pienellä vesiputouksella joka oli kyllä hieno! Loppu päivä menikin melkein autolla ajellessa, kävimme matkalla Port Macquariessa rannalla. Juha kävi uimassa ja pääsi pikkumieskin taas uittelemaan varpaitansa aalloissa. 

Luontokuvia vesiputouksn luota ja matkan varrelta.

Vesiputous, jossa vierailimme ennen tien päälle lähtöä. 

Port Macquarien rannat ja pikkumies touhuamassa.

Port Macquarien keskusta oli aivan ihana, paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita. Ranta oli myös mukava, siisti ja rauhallinen.

Yöksi ajoimme pois rannan tuntumasta, korkealta kukkuloilta löysimme taas showground alueen, jossa oli runsaasti tilaa. Meidän lisäksemme alueella oli vain läheisen farmin työntekijöitä ja kaksi eläkeläismiestä honey- koiran kanssa. Erittäin rauhallinen yö! Vieressä oli myös aitaus, jossa oli monta vasikkaa, mutta eiväthän ne olleet ihmisiin tottuneet, joten en harmikseni päässyt yhtään heitä paijaamaan.

8.1

Aamulla lähdimme laskettelemaan korkealta kukkuloilta alaspäin, mäet olivat aika hurjia ja tiet kapeita! Käytimme hyväksemme pikkumiehen aamupäivä unia ja ajelimme pitkän matkan rannikkoa alaspäin. Nälkä alkoi kurnia, määränpäähän oli matkaa ja kotoa oli tiedusteltu, että olimmeko jo maistelleet piiraita, (jota emme olleet tehneet) niin päätimme pysähtyä piirakka paikkaan pitämään lounastaukoa.

Curry steak, Bacon and cheese ja apple pie.

 Paikassa oli ihan hirveästi porukkaa, kertoo ilmeisesti paikan ja piiraiden suosiosta. Palvelu oli melko huonoa, piiraat ihan hyviä kun ne söi ketsupin tai bbq-kastikkeen kanssa. Tulipahan käytyä, kokemus oli kiva ja saatiin ainakin mahaan täytettä koko porukalle.

Jatkoimme matkaa kohti Newcastlea, alkuperäinen tarkoituksemme ei ollut pysähtyä, mutta pakkohan oli kun siellä oli niin upeaa. Pysähdyimme kukkulalle, jossa sijaitsee Fort Scratchley, josta Newcastlea on joskus sota-aikana puolustettu. Ylhäältä oli todella hienot maisemat jokapuolelle ja tuuli puhalsi ihanasti!

Sisäänkäynti Fort Scratchleyhyn, alueelle sisäänpääsy on ilmainen, mutta halutessaan voisi ostaa opastetun kierroksen, jolla pääsisi tutustumaan myös alueen sisätiloihin.

Australian lippu liehui komeasti tuulessa.

Illaksi ajoimme caravavan parkkiin melko lähelle Sydneytä, heillä oli vain sähköttömiä autopaikkoja jäljellä mutta se kelpasi meille oikein hyvin. Parkki oli todella hienolla paikalla, matala joki kulki vierestä jota pojat kävivätkin heti testaamassa.

9.1

Aamulla taas tuttuun tapaan kimpsut ja kampsut kasaan ja ulos leirintäalueelta kello 10. Meillä oli varattuna seuraavaksi yöksi paikka caravan parkkiin, johon ei ollut kovin pitkä ajomatka. Paikan saisi käyttöönsä vasta kahdelta, joten päätimme mennä kuluttamaan aikaa ja viettämään todella kuumaa päivää rannalle. Ajoimme vähän matkan päähän todella mukavalle rannalle, jonka kylläkin löysimme aivan sattumalta. Rannalla oli erikseen pikkuinen järvi, jossa lasten oli mukava uida. Oli siellä myös eläkeläispappojen kerho uittamassa radio-ohjattavia purjeveneitänsä!

Niinhän siinä taas kävi, että huolehti niin kovasti toisten aurinkorasvoista ja aurinkosuojista, että omat jäivät puolitiehen. Olkapääthän siinä sitten paloivat aika kiitettävästi.

Rannalta ajelimme sitten tähän seuraavan yön majapaikkaan. Todella mukava paikka, siistit tilat ja hyvä yleinen keittiö. Pojat testasivat uima-allasta kunnes alkoi ukkostamaan, tulivat kyllä ripeästi pois kun käsky kävi. Ilta sujui leppoisasti ruuanlaiton ja yhdessä olon merkeissä.

10.1

Lähdimme kohti Blue Mountainssia, olimme päättäneet ajaa vähän pidemmän lenkin seuraavan Carava Parkkiin ja kyllä kannatti, todella hienoja maisemia!

   

Tälle näköala paikalle kun tultiin niin kyllä käskin Juhaa pitelemään hyvin kiinni pikkumiehestä, sen verran hurja pudotus tuossa oli! Ja kuten kuvasta näkyy ei silti mitään kaiteita missään.

Jatkoimme vielä hetken matkaa ajelemista ja jo kohta saavuimmekin perille illan majapaikkaan! Ihana alue ja todella todella mahtava sijainti! Kello oli sen verran vähän, että lähdimme heti katselemaan ympärillemme.

Hieman oltiin isommassa seurassa.. 

Alueelle oli rakennettu kolme härveliä ja pakkohan niitä kaikkia oli pakko päästä kokeilemaan. Laitteisiin sai ostettua yhdistelmä lipun, jolla pääsi ajamaan kerran jokaisella paitsi tällä vaijerihissillä sai ajaa kerran edestakaisin. Meidän täytyi tyytyä vain meno matkaan, että kerkesimme kaikkien kyytiin ennenkuin ne menivät kiinni!

Kävelimme autolta pienen matkan vaijerihissin lähtöpaikalle.

Kiltisti odotettiin toisella puolella hissiä saapuvaksi.

 Maisemat olivat upeat, kyydistä näki Katoomba Falls putoksen, Three sisters vuoret, paljon ympäröivää luontoa ja vuoria.

Tässä hissi lähti jo takaisin päin kun se oli jättänyt meidät kyydistä pääasemalle.

 Vaunun vanha versio oli esillä, en kyllä tuon kyydissä olisi ikimaailmassa mennyt alas! Meinasi olla tuo uusikin liian pelottava. Raiteet kulkivat osan matkaa kallion sisällä, jossa oli tietysti pilkko pimeää ja suurin osa matkasta kuljettiin kyllä aivan pystysuoraan alaspäin. Oli kyllä tosi hurjaa, pikkumies ei ollut yhtään kauhuissaan, äiti sitäkin enemmän.. 

Maailma jyrkin rautatie, siltä se kyllä tuntuikin!

 Alhaalla oli esillä hiilikaivoksen historiaa ja olisi itse kaivokseenkin päässyt tutustumaan oppaan johdolla.

Alhaalla piti kävellä kymmenen minuutin matka sademetsän läpi Cablewayn lähtöpaikalle.

Viimeisenä härvelinä meillä oli tämä Cableway. Meidän kyytimme olikin sitten päivän viimeinen. Puolessa välissä nousua alkoi satamaan aivan kaatamalla ja sitä jatkuikin sitten koko yön. Odottelimme hetken aikaa  ylhäällä matkamuisto myymälässä jos sade helpottaisi, mutta päätimme sitten vain kävellä autolle, matkaa ei kuitenkaan ollut paljon ja odottihan meitä autossa kuivat vaatteet. Mukava ja jännittävä päivä! 

Suosittelen ehdottomasti, että jos joskus Sydneyn alueelle eksyy niin kannattaa kyllä ajella pikkuisen ja käydä katsomassa tämä alue, aivan upeat maisemat!

Terkuin Jenni