Sydney ja Taronga Zoo!

11.1

Sunnuntaina ajoimme Blue Mountainssilta Sydneyhin, kävimme matkalla kahvilla ja aivan mahtavassa nalle kaupassa, jonka valikoimassa oli yli 10 000 erilaista nallea ja kaikki muut otukset vielä siihen päälle. Aivan ihania ja suloisia, monet keräily -harvinaisuuksia, kallein näkemäni nalle oli 950 dollaria ja uskon, että se ei edes ollut se kallein. Omistaja nainen oli todella mukava, kertoi ja kyseli, mutta antoi meidän silti katsella rauhassa. Päätimme ostaa pikkumiehelle jonkun suloisen pehmon. Kriteerinä olisi, että sen tulisi olla jotain Australiaan liittyvää. Vanhempien valitessa sopivia ehdokkaita finaaliin, pikkumies touhusi lattialla. Finalistien löytymisen jälkeen huomasimme, että lattialla olevasta hyllystä oli päässyt vapaaksi ainakin kymmenen pientä kirahvi pehmoa, oli siis selvää mikä eläin olisi ollut pikkumiehen mieleen. Tällä kertaa se ei kuitenkaan täyttänyt kriteerivaatimuksia, joten päädyimme lopulta kenguru käsinukkeen ja ainakin tähän asti valinta on ollut mieleinen.  

Tikkuaskin kokoisia olivat pienimmät nallet ja isoin kuulemma 1,7 metriä. 

Saavuimme Sydneyhin ajoissa ja löysimme navigaattorin opastuksella hotellimme. Hotellimme nimi oli Springfiel Lodge, sisään mennessäni respasta minua tervehti mukavan oloinen vanha herra. Tiedustelin häneltä, mahtuisiko automme, joka on noin 3,5 metriä korkea heidän tarjoamaansa pysäköintipaikkaan. Hän sanoi, että heidän pysäköintinsä on vain parkkihallissa, johon mahtuu korkeintaan 2 metriä korkea auto. Hän kehoitti meitä etsimään paikan kadun varrelta, mutta varoitti kyllä, että paikan löytäminen voi olla työlästä, etenkin sunnuntai päivänä. Lähdimme siitä sitten metsästämään sopivaa paikkaa ja luulimme löytäneemme sellaisen ja vielä aika läheltä hotellia. 4P luki lapussa, joka oli automme edessä. Meillä kummallakaan ei ollut tietoa mitä se tarkoitti ja pysäköintimaksuautomaattia ei näkynyt missään. Vähän matkan päässä näin kuinka joku pariskunta siivosi farmari autoansa ja he näyttivät samanlaisilta kulkijoilta kuin mekin. Lähdin kysymään, josko heillä olisi tietoa miten pysäköinti toimii. Mies kertoi, että heille oli juuri joku ohi kulkija neuvonut, että paikat ovat ilmaisia ja P-kirjaimen edessä oleva numero kertoisi kuinka pitkän aikaa. Eli voisimme jättää auton sille paikalle, jos kävisimme siirtämässä sitä neljän tunnin välein, kymmeneen asti. Kello oli sen verran, että autoa olisi pitänyt käydä siirtämässä vain kerran illan aikana ja aamulla uudelleen. Paikka, jolle auton parkkiin saimme oli ainoa vapaana oleva, joten kysymys heräsi, että mihin siirtäisimme auton neljän tunnin päästä kun ei vapaana ollut muita paikkoja ja tuskin tilanne ainakaan olisi parantunut iltaan mennessä. Joten nainen teki päätöksen, tähän emme jää, löydämme jonkun järkevämmän ratkaisun. Google osasi kertoa, että seuraavalla kadulla olisi paikkoja, jotka toimisivat maksuautomaatilla. Lähdimme siis etsimään niitä ja löysimmekin paljon paikkoja, jotka olivat kaikki varattuina. Google osasi kertoa monta muutakin hyvää katua, jolla olisi paikkoja. Täysiä olivat nekin. Sitten alettiin puhua isoilla kirjaimilla ja huumori alkoi loppuamaan. Kunnes nainen sai mielestään erinomaisen idean, viedään auto eläintarhalle ja tullaan sieltä lautalla pois ja kävellään hotellille. Mies hyväksyi idean, (koska uskoi varmasti pääsevänsä helpommalla) ja näpytteli navigaattoriin eläintarhan nimen, valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja sitten sitä lähdettiin ajelemaan! Ajeltiin oikealle suunnalle, sitten alettiin tehdä ihmeellisiä käännöksiä, pyörittiin ympyrää ja tehtiin lisää ihmeellisiä käännöksiä ja yhtäkki oltiin melkein samassa paikassa mistä lähdettiin. Alettiin puhua vielä vähän isommilla kirjaimilla ja tultiin siihen lopputulokseen, että navigaattori oli seonnut! Kun hetki rauhoituttiin, niin huomattiin, että ei se navigaattori ollutkaan seonnut, määränpää oli vain aivan väärä. Valittiin uudestaan oikea määränpää ja lähdettiin taas ajamaan. Tällä kertaa pääsimme aivan eläintarhan portille. Tähän mennessä aikaa oli kulunut neljä pitkää tuntia ja koko porukka rupesi olemaan aivan rättiväsynyt parkkipaikan etsintään. Eläintarhan edessä oli vaikka kuinka paljon hyviä parkkipaikkoja, maksimi pysäköintiaika oli kuitenkin niin lyhyt, että emme voineet autoa siihen jättää. Seuraavaksi löysimme paikan jossa olisi päivä maksu, pystyi maksamaan vain yhden vuorokauden kerrallaan, eli olisi pitänyt puolilta öin tulla laittamaan lisää rahaa koneeseen. Ei kiitos. Pyysin, että kävisimme ajamassa siellä mistä lautta lähtee, jotta näkisimme kuinka pitkä matka sinne olisi. Ajoimme lautan lähtölaiturin viereen ja huomasimme siinä muutaman auton parkissa, ei kieltolappuja eikä maksimi pysäköintiaikaa. Tähän mekin pysäköisimme! Lähdin pikkumiehen kanssa katsomaan, koska seuraava lautta lähtisi ja ilokseni huomasin sen lähtevän jo 8 minuutin kuluttua ja sen jälkeen kauhukseni huomasin sen olevan illan viimeinen. Palasimme pikkumiehen kanssa autolle, kerroin Juhalle, että nyt kiireellä tavarat kasaan ja lautan kyytiin. Laitoin pikkumiehen kantoreppuun ja lähdin jo juoksemaan lautalle, Juha keräsi äkkiä joitain tarpeellisia tavaroita lähinnä pikkumiehelle ja juoksi meidän peräämme. Kauheata tunkua lautalle ei ollut ja se lähti aivan ajallaan, jos ei jopa minuuttia tai kahta aikaisemmin. Lautalla koko homma alkoi jo hieman hymyilyttämään, aikamoista räpeltämistä ja aivan älytön tuuri, että kerittiin vielä viimeiseen lauttaan!         

Sydneyn ylivoimaisesti paras parkkipaikka, (ainakin meille.)

Lautalta hyppäsimme suoraan taksiin, koska kello oli jo niin paljon, että pikkumies piti saada nukkumaan. Kävimme äkkiä hotellin vieressä ruokakaupassa hakemassa eväitä eläintarhaan ja siitä menimme sitten hotellille, jossa soitimme vielä skypellä suomeen kuulumiset ennen nukkumaan menoa.

Oopperatalo.

12.1

Maanantaina aamulla lähdimme kävellen kohti Circular Quayta, josta lautta lähtisi kohti eläintarhaa. Tässä muutama kuva kävelymatkan varrelta.

Olimme hyvissä ajoin odottamassa lauttaa, jotta kerkiäisimme autolle vaihtamaan vaatteita ennen kuin eläintarha aukeaisi. Jostain syystä aikaisempi lautta ei ottanutkaan matkustajia kyytiinsä, joten jouduimme odottamaan seuraavaa lauttaa ja siellä olikin jo tunkua, koska se oli perillä juuri kun eläintarha aukesi. Autolle päästessämme helpotus oli suuri kun auto oli edelleen samalla paikalla kuin mihin olimme sen jättäneet, kaikki tavarat tallessa ja ei sakkolappuakaan näkynyt missään. Vaihdoimme vaatteet ja pakkasimme eväät ja lähdimme kohti eläintarhan sisäänkäyntiä.

Lippujen ostamisen jälkeen kävelimme hissiin, joka kuljettaisi meidät 

eläintarhan sisäänkäynnille. Hissistä näki hienosti koko eläintarhan ja tunnelmat olivat kuin levin gondolihississä ilman suksia! Seuraavaksi kuvia kaikista ihanista otuksista, joita näimme päivän aikana.

Hurmaavia simpanssi vauvoja!

Mikä nenä kuuluu kenellekkin?

Kookaburra tuli vahtimaan kun pidimme evästaukoa.

Kavereilla on kyllä hyvät maisemat parveekkeelta.

Marsuja ja kaneja pääsi paijaamaan kaksi kertaa päivässä.

Pikkupossut olivat aivan hurmaavia!

Tiikeri pojat leikkivät ja toisella puolella aitaa leijonaperhe otti aivan rauhallisesti.

Kilpikonnia oli monen kokoisia.

Kenguruitakin oli montaa eri lajia, yksi äiti esitteli meille pientä poikastaan, joka oli tyytyväisenä pussin kyydissä.

 

Tällaisia uhanalaisia hurjia otuksiakin eläintarhassa oli. 

Ihana Mentalist mies oli kertomassa Tasmanian tuholaisten uhanalaisuudesta.

Maailman pisin eläinvauva.

Oltiin katsomassa aivan ihanaa hylje esitystä!

Todella upea perhehuone oli eläintarhassa, täällä oli mukava käydä pikkumies syöttämässä ja vaipat vaihtamassa.

Tämä pitäisi muistaa joka vuoden alussa!

Loppuun halusin vielä laittaa kuvan jonka nappasin Sydneyssä bussipysäkiltä, ainakin tämän kannalta alkanut hyvin tämä vuosi ja hyvältä näyttää loppu vuosikin!

Terkuin Jenni.  

Port Macquarie, Newcastle ja Blue Mountains!

7.1
Aamulla lähdimme jälleen jatkamaan yöpaikasta eteenpäin ja poikkesimme pienellä vesiputouksella joka oli kyllä hieno! Loppu päivä menikin melkein autolla ajellessa, kävimme matkalla Port Macquariessa rannalla. Juha kävi uimassa ja pääsi pikkumieskin taas uittelemaan varpaitansa aalloissa. 

Luontokuvia vesiputouksn luota ja matkan varrelta.

Vesiputous, jossa vierailimme ennen tien päälle lähtöä. 

Port Macquarien rannat ja pikkumies touhuamassa.

Port Macquarien keskusta oli aivan ihana, paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita. Ranta oli myös mukava, siisti ja rauhallinen.

Yöksi ajoimme pois rannan tuntumasta, korkealta kukkuloilta löysimme taas showground alueen, jossa oli runsaasti tilaa. Meidän lisäksemme alueella oli vain läheisen farmin työntekijöitä ja kaksi eläkeläismiestä honey- koiran kanssa. Erittäin rauhallinen yö! Vieressä oli myös aitaus, jossa oli monta vasikkaa, mutta eiväthän ne olleet ihmisiin tottuneet, joten en harmikseni päässyt yhtään heitä paijaamaan.

8.1

Aamulla lähdimme laskettelemaan korkealta kukkuloilta alaspäin, mäet olivat aika hurjia ja tiet kapeita! Käytimme hyväksemme pikkumiehen aamupäivä unia ja ajelimme pitkän matkan rannikkoa alaspäin. Nälkä alkoi kurnia, määränpäähän oli matkaa ja kotoa oli tiedusteltu, että olimmeko jo maistelleet piiraita, (jota emme olleet tehneet) niin päätimme pysähtyä piirakka paikkaan pitämään lounastaukoa.

Curry steak, Bacon and cheese ja apple pie.

 Paikassa oli ihan hirveästi porukkaa, kertoo ilmeisesti paikan ja piiraiden suosiosta. Palvelu oli melko huonoa, piiraat ihan hyviä kun ne söi ketsupin tai bbq-kastikkeen kanssa. Tulipahan käytyä, kokemus oli kiva ja saatiin ainakin mahaan täytettä koko porukalle.

Jatkoimme matkaa kohti Newcastlea, alkuperäinen tarkoituksemme ei ollut pysähtyä, mutta pakkohan oli kun siellä oli niin upeaa. Pysähdyimme kukkulalle, jossa sijaitsee Fort Scratchley, josta Newcastlea on joskus sota-aikana puolustettu. Ylhäältä oli todella hienot maisemat jokapuolelle ja tuuli puhalsi ihanasti!

Sisäänkäynti Fort Scratchleyhyn, alueelle sisäänpääsy on ilmainen, mutta halutessaan voisi ostaa opastetun kierroksen, jolla pääsisi tutustumaan myös alueen sisätiloihin.

Australian lippu liehui komeasti tuulessa.

Illaksi ajoimme caravavan parkkiin melko lähelle Sydneytä, heillä oli vain sähköttömiä autopaikkoja jäljellä mutta se kelpasi meille oikein hyvin. Parkki oli todella hienolla paikalla, matala joki kulki vierestä jota pojat kävivätkin heti testaamassa.

9.1

Aamulla taas tuttuun tapaan kimpsut ja kampsut kasaan ja ulos leirintäalueelta kello 10. Meillä oli varattuna seuraavaksi yöksi paikka caravan parkkiin, johon ei ollut kovin pitkä ajomatka. Paikan saisi käyttöönsä vasta kahdelta, joten päätimme mennä kuluttamaan aikaa ja viettämään todella kuumaa päivää rannalle. Ajoimme vähän matkan päähän todella mukavalle rannalle, jonka kylläkin löysimme aivan sattumalta. Rannalla oli erikseen pikkuinen järvi, jossa lasten oli mukava uida. Oli siellä myös eläkeläispappojen kerho uittamassa radio-ohjattavia purjeveneitänsä!

Niinhän siinä taas kävi, että huolehti niin kovasti toisten aurinkorasvoista ja aurinkosuojista, että omat jäivät puolitiehen. Olkapääthän siinä sitten paloivat aika kiitettävästi.

Rannalta ajelimme sitten tähän seuraavan yön majapaikkaan. Todella mukava paikka, siistit tilat ja hyvä yleinen keittiö. Pojat testasivat uima-allasta kunnes alkoi ukkostamaan, tulivat kyllä ripeästi pois kun käsky kävi. Ilta sujui leppoisasti ruuanlaiton ja yhdessä olon merkeissä.

10.1

Lähdimme kohti Blue Mountainssia, olimme päättäneet ajaa vähän pidemmän lenkin seuraavan Carava Parkkiin ja kyllä kannatti, todella hienoja maisemia!

   

Tälle näköala paikalle kun tultiin niin kyllä käskin Juhaa pitelemään hyvin kiinni pikkumiehestä, sen verran hurja pudotus tuossa oli! Ja kuten kuvasta näkyy ei silti mitään kaiteita missään.

Jatkoimme vielä hetken matkaa ajelemista ja jo kohta saavuimmekin perille illan majapaikkaan! Ihana alue ja todella todella mahtava sijainti! Kello oli sen verran vähän, että lähdimme heti katselemaan ympärillemme.

Hieman oltiin isommassa seurassa.. 

Alueelle oli rakennettu kolme härveliä ja pakkohan niitä kaikkia oli pakko päästä kokeilemaan. Laitteisiin sai ostettua yhdistelmä lipun, jolla pääsi ajamaan kerran jokaisella paitsi tällä vaijerihissillä sai ajaa kerran edestakaisin. Meidän täytyi tyytyä vain meno matkaan, että kerkesimme kaikkien kyytiin ennenkuin ne menivät kiinni!

Kävelimme autolta pienen matkan vaijerihissin lähtöpaikalle.

Kiltisti odotettiin toisella puolella hissiä saapuvaksi.

 Maisemat olivat upeat, kyydistä näki Katoomba Falls putoksen, Three sisters vuoret, paljon ympäröivää luontoa ja vuoria.

Tässä hissi lähti jo takaisin päin kun se oli jättänyt meidät kyydistä pääasemalle.

 Vaunun vanha versio oli esillä, en kyllä tuon kyydissä olisi ikimaailmassa mennyt alas! Meinasi olla tuo uusikin liian pelottava. Raiteet kulkivat osan matkaa kallion sisällä, jossa oli tietysti pilkko pimeää ja suurin osa matkasta kuljettiin kyllä aivan pystysuoraan alaspäin. Oli kyllä tosi hurjaa, pikkumies ei ollut yhtään kauhuissaan, äiti sitäkin enemmän.. 

Maailma jyrkin rautatie, siltä se kyllä tuntuikin!

 Alhaalla oli esillä hiilikaivoksen historiaa ja olisi itse kaivokseenkin päässyt tutustumaan oppaan johdolla.

Alhaalla piti kävellä kymmenen minuutin matka sademetsän läpi Cablewayn lähtöpaikalle.

Viimeisenä härvelinä meillä oli tämä Cableway. Meidän kyytimme olikin sitten päivän viimeinen. Puolessa välissä nousua alkoi satamaan aivan kaatamalla ja sitä jatkuikin sitten koko yön. Odottelimme hetken aikaa  ylhäällä matkamuisto myymälässä jos sade helpottaisi, mutta päätimme sitten vain kävellä autolle, matkaa ei kuitenkaan ollut paljon ja odottihan meitä autossa kuivat vaatteet. Mukava ja jännittävä päivä! 

Suosittelen ehdottomasti, että jos joskus Sydneyn alueelle eksyy niin kannattaa kyllä ajella pikkuisen ja käydä katsomassa tämä alue, aivan upeat maisemat!

Terkuin Jenni